11.7.2010 - KaDy II:
“Dyykkarit teki maalin”  - admin

FCV/Reds-KaDy 2 1-1 (0-1)

0-1: Marko Metso (43. min.)
43. min. erp. Metso
53. min.: 1-1
KaDyn varoitus: Hannu Niskanen

pelipaikka: Death Valley, Jyskä
kosteusprosentti: 170
7.7.2010

Kakkosjoukkueen ottelu Redsiä vastaan alkoi normaaleissa merkeissä eli vastustajan hallinnalla. Montaa minuuttia ei ehtinyt kulua kun Petri Tamminen joutui torjumaan tarkan kaukolaukauksen yli maalin. Yleensä kun Dyykkarit selviää alun paineesta, niin vastustaja iskee voittomaalin vasta lopussa? Ei sentään, nytkin joukkueemme sai pikku hiljaa otetta pelistä ja painetta toisellekin maalille. Sami Erola järkkäsi maalinedustan ruuhkaan syötön Kandelle, joka ei saanut palloa kunnolla hallintaan ja vastustaja siivosi. Pian saatiin jopa kauden kai ensimmäinen takaviistosyöttö päädystä liikkeelle, mutta juuri ennen pallon tuloa Kandelle puolustaja ehti katkomaan (Joonaksen?) syötön kulmapotkuksi. Tuollaisia, ns. oikeaoppisia hyökkäyksiä kaivattaisiin runsaasti enemmän, jotta maalejakin syntyisi edes yksi per ottelu. Nytkin maali syntyi lopulta kohtalaisen tuurin avulla. Karhusen Ville juoksi syötön perässä rangaistusalueelle ja sai kopautuksen jalkaansa. Ei mikään rankka rappaus, mutta tuomari vihelsi pallon pilkulle. Marko oli selvästi oppinut jotain MM-kisoista, koska potkaisi rankkarin maalivahdin torjuttavaksi. Palautuspallon Metso kuitenkin laittoi sisään ja KaDy 2 meni tauolle harvinaisesti johdossa – saman miehen maalilla muuten, kuin avausottelussa kurdien joukkuetta vastaan. Ykkösjoukkueessa pelaaminen on selvästi tuonut tehoja Markon otteisiin.

Toinen puoliaika ei ollutkaan kovin nousujohteinen Dyykkareille, toisin kuin usein on käynyt. Pahin esimerkki siitä on kotijoukkueen tasoitusmaali, josta nestehukan sekopäistämä kirjoittaja ei muista paljonkaan. Onneksi toppari Ojala teki Vänen erikoisen eli pelasti maaliviivalta pallon siivoamalla punamustan lammaslauman toiselta ja samalla ratkaisevalta takaiskulta. Oma pelimme oli jotenkin sekavaa, palloa ei saatu oikein millään edes keskiviivan yli, sillä vastustaja sai liian helposti katkottua niin maalivahdin avaukset kuin kenttäpelaajienkin heppoiset pelinrakentamispyrkimykset. Keskikentän korkeudella menetettiin jatkuvasti palloja, milloin henkilökohtaisten virheiden ja milloin taas kehnon yhteispelin takia. Kaksinkamppailuissa väkevän Pakarisen Manun puuttuminen näkyi puolustussuuntaan, mutta kyllä ylöspäin olisi pitänyt saada aikaan nähtyä parempaa. Itse otan piikkiini mm. muutaman hyvän vastaiskun tyrehtymisen jo keskialueelle, kun ajoittain epävireisen piruparan jalat eivät totelleet sinänsä hyviä ajatuksia pelata palloa lempipaikalta kärkien takaa linjan taakse ja siellä varsinkin kulmiin. Yhdestä yrityksestä sentään saatiin yksi harvoista toisen puoliajan asiallisista hyökkäyksistä: Joonas sai laidalla pallon juoksuun ja pääsi keskittämään, mutta huonolla osoitteella, kuten sanotaan.

Edelleen pelaaminen kentän ylimmällä eli hyökkäyskolmanneksella on vaatimatonta paljolti väärien ratkaisujen takia: monesti hätäillään syötöissä, keskityksissä ja vedoissakin, vaikka olisi aikaa tehdä suoritus rauhassa tai jopa odottaa apuvoimia. Välillä taas päinvastoin hidastellaan silloin kun pitäisi laittaa pallo liikkeelle nopeasti ja siirtää paine vastustajan pakeille sen sijaan, että pelataan keskialueella tai laidoilla liian pitkään riskialtista näpertelyä, joka johtaa turhan usein pallonmenetyksiin ja vastaiskuihin. Laidat tuovat palloa melko hyvin ylös mutta sen jälkeen on heilläkin parantamisen varaa – varsinkin Samin mukana ollessa tarkat pääpallot olisivat varallinen hyökkäysase, mikäli mies saa pelata ylhäällä. Muille palloa pitäisi pelata aiempaa tarkemmin puolustuslinjan ja maalivahdin väliin maata pitkin. Ne, joilla eväät riittävät, voisivat myös haastaa yksi vs. yksi – tilanteissa röyhkeämmin ja ajaa sisään alueelle laidalta, jotta saataisiin ratkaisut riittävän läheltä. Ylipäätään palloa kierrätettiin taas kerran liian hitaasti, mikä johtui paitsi pallollisista pelaajista, myös suuressa määrin pallottomien huonosta tukemisliikkeestä.

Jotain sentään tehtiin hyvin, vältimmehän tappion. Maalissa Petri teki jälleen muutaman hyvän vastaantulon ja muutenkin puolustimme ihan ok, varsinkin alun meille aina vaikeilla hetkillä. Kyllä hyviäkin hyökkäyksiä kaikesta huolimatta nähtiin. Raportin kriittinen ote perustuukin osin useamman pelin otokseen. Ykkösjoukkueesta tuli suoritusvarmuutta muutaman miehen edestä. Lisäksi on muistettava, että olihan kentällä toinenkin joukkue, joka vieläpä antoi pätevän vastuksen. Tuomari Lauri Pitkänen oli tasapuolinen ja näki useimmat tilanteet oikein, siitä kiitokset. Päivän suurin sankari oli kuitenkin vesipiste, joka pelasti muutamalta lämpöhalvaukselta.

Kokoonpano:

Tamminen
Räsänen
Kytöjoki
Ojala
Juurakko
Nykänen
Aumanen
Villikka
Kandelin
Surakka
Kilkki
Erola
Hiltunen
Laukkanen
Tuomala
Laine
Metso
Niskala
Karhunen

YLÖS

Kommentoi