Kampuksen Dynamon edustusjoukkue oli pahasti loukkaantumisten runtelema ja joutui lähtemään illan otteluun suppealla kokoonpanolla. Dynamo sai otteluun unelma-alun, kun KaDyn kakkosesta lainattu supervahvistus Pasi Reini pamautti pallon boksista sisään. KaDyn johto oli pienoinen yllätys, sillä LPK tuli ottelun alussa vahvasti hyökkäyksiin ja pääsikin useaan otteeseen vaarallisesti KaDyn maalille. KaDyn alakerta kuitenkin selvitti LPK:n hyökkäykset (hieman haparoiden) maalivahti Petri Tammisen poimiessa maalille tulleet pallot marjoina.

LPK:n painostus kuitenkin palkittiin 22. minuutin kohdalla, kun LPK-hyökkääjä pääsi sijottamaan keskityspallon melko vapaasti maaliin. Ensimmäisen puoliskon loppua kohden KaDy pääsi peliin hieman paremmin mukaan. Tauolle siirryttiin kutkuttavassa 1-1 tilanteessa.

Ottelun toinen puolisko oli aina niin viihdyttävää roiskimista ja yleisö oli haltioissaan. Dynamon keskikentällä Riku Bucht pääsi järjestään ensimmäisenä pääpalloihin väliin ja voitti kaksinkamppailut suvereenisti. Laskelmien mukaan Bucht hoiteli illan aikana 42 pääpalloa. Dynamo ei juuri maalipaikoille päässyt ja vaarallisimat tilanteet tulivat “sivurajaspesialisti” Jani Hyvösen heitoista. LPK sai luotua muutamia tilanteita, mutta KaDyn puolustus hoiti tilanteet ilman suurempaa paniikkia. Peli eteni loppua kohden melko tasaisissa merkeissä, kunnes Hyvönen päätti ratkaista ottelun kaukaa n. 35 metrin hujakoilta tulleesta vaparista. Hyvönen empi, että “ei kai sitä näin kaukaa viiti suoraan kokeilla”. Ville Ruuskan suostuttelemana Hyvönen päätti kuitenkin kokeilla ja sinnehän se pallo liiteli yläpömpeliin tai jopa ylämummoon. Kyllä siinä allekirjoittaneen mielestä jää Granlundin ilmaveivitkin kakkoseksi tämän vedon rinnalla.

Lopussa LPK sai vielä pientä painetta lepsusti pelanneen KaDyn maalille. Handen rumpuryhmän tahdittamana ilman takaiskuja kuitenkin selvittiin ja kauden avausvoitto oli tosiasia. Voittohan maistui ja sen makeus ei luultavasti häviä suusta kuin tummalla oluella huuhtomalla. Voitosta huolimatta oli Dynamon peli melkoista hakemista. Peliä ei oikein saatu rakenneltua, eikä laitojen nopeita jalkoja (Juha Ahola-Olli sekä Eero Tamminen) päästy hyödyntämään. Myöskään kärjille ei palloja saatu juurikaan pelattua. Tähän kun lisätään vielä harhasyötöt ja lepsu asenne, niin paljon jää vielä parannettavaa. Mutta tässä hetkessä Jutin sanoin: “Nyt rillataan!”