WordPressin tietokantavirhe: [Unknown column 'status' in 'field list']
SELECT `final` AS final_round, `group`, `home_team`, `away_team`, DATE_FORMAT(`date`, '%Y-%m-%d %H:%i') AS date, DATE_FORMAT(`date`, '%e') AS day, DATE_FORMAT(`date`, '%c') AS month, DATE_FORMAT(`date`, '%Y') AS year, DATE_FORMAT(`date`, '%H') AS `hour`, DATE_FORMAT(`date`, '%i') AS `minutes`, `match_day`, `location`, `status`, `league_id`, `home_points`, `away_points`, `winner_id`, `loser_id`, `stat_id`, `post_id`, `season`, `id`, `custom` FROM wp_leaguemanager_matches WHERE `id` = '392' LIMIT 1

KaDy 2:n kujanjuoksu jatkui siis tappiolla tällä kertaa Multialla. Heti alkuun kiroiltiin oikein porukalla, kun vasta perillä muistettiin, ettei muistettu ottaa mukaan pelivarusteista tärkeintä eli ruohonleikkuria. Ei muuten, mutta hieman välillä pelotti, että jospa aluskasvillisuuden piiloista hyökkää villieläin kimppuun.

Ensin hyökkäsi tosin muurahaiset eli MultiAnts, joka iski pari maalia tavallisen helposti. Onneksi ollaan totuttu takaa-ajoon ja noustiinkin tasoihin vielä ensimmäisellä puoliajalla. Markus Lajusen  Kesätuulahduksista ensimmäinen syntyi lähes maaliviivalta molarin pudotettua sateesta liukkaan pallon eteensä. Toisen alusti mainiosti Lauri Sallinen päädystä takaviistoon antamallaan syötöllä, jonka Markus tempaisi suoraan ilmasta sisään. Tässä kohtaa KaDy-leijona karjui vielä savannin kuninkaan lailla.

Toisella puoliajalla karjuttiinkin enää epätoivosta, kun vastustaja iski ratkaisevat pari lisämaalia. Ensimmäinen tuli, kun allekirjoittaneen rajaheitosta hyökkäyskolmanneksella pääsi vastustaja iskemään vastaan ja teki ns. voittomaalin. Onneksi ei ketuta: heität parikymmentä senttiä sivuun optimilinjalta ja noin kymmenen sekunnin päästä soi omissa toisessa päässä kenttää. Jotain vastaavaa vastaiskua osasin pelätä jo ennen ottelua, mutta on se kumma, että tulevat läpi kentän kuin ei ketään olisi vastassa. Voisikohan noille tehdä jotain? Paitsi heittää vielä tarkemmin jatkossa.

Lopullisesti peli ratkesi, kun steppikengillä pelannut Aumasen Jukka mätkähti omia aikojaan nurin liukkaalla nurmella kuin Bambi jäällä ja vastustaja kiitti irtopallosta. Joitain tilanteita lisämaaleihin oli meilläkin: kerran pallo lensi erikoisesti edestakaisin poikittaissuunnassa lähes vastustajan maaliviivalla, muttei maaliin kuitenkaan. Itse pääsin jonkun hyvästä järjestelystä laukomaan, mutta vasurin veto suuntautui aivan keskelle maalia. Hienoin kombinaatio ei valitettavasti sekään tuottanut tulosta: pallo pelattiin oikeaan laitaan, josta Janne Korhonen keskitti enempiä nysväilemättä millintarkasti maalille, jonne Sami Erola oikea-aikaisesti ryntäsi. Yleensä pääpelin ja maalinteon hyvin hallitseva Erzi puski hieman ohi ja ns. koulumaali jäi näkemättä. Noita pitäisi saada lisää jatkossa, hieman paremmalla viimeistelyllä vain. Markuksella oli hattutemppumahdollisuus, mutta veto ilmasta meni yli maalin.

Vastustaja oli kotikenttäedun verran meitä parempi, mutta enemmänkin olisi ollut saatavissa, ei peli niin paha ollut. Jotkut valittivat taas kerran väsymistä, vaikka kenttä oli pieni ja tempo ei ihan huikea. Korkea ruoho tietysti jonkin verran saattoi rasittaa tottumatonta loppua kohden ja kosteana se oli osalle meistä selvästi vaikeampi kuin kotijoukkueelle. Jonkin verran peliä saatiin rakennettua ilman roiskintaa, mutta toisaalta monet hyökkäykset päättyivät jälleen kerran aivan liian lyhyeen.

Onnistujiakin jotkut silti väittivät löytäneensä. Minusta Lauri on kehittynyt ensimmäisestä kaudestaan meillä rutkasti välivuoden ruosteenkin karistua jo pois. Varsinkin pelinsä on monipuolistunut ja muuttunut joukkuepelaamiseksi ilman, että tuttu stamina olisi kadonnut mihinkään. Jotka väittävät, ettei aikuisiällä voi enää pelitapaansa muuttaa kovin paljon, ainakaan parempaan suuntaan, ovat onneksi osittain väärässä, kuten nähtiin aikoinaan Mika ”Lapppis” Lappalaisenkin kohdalla. Tahdostahan se paljolti on kiinni. Kotijoukkueesta Otto Leinonen heitti täyden hatullisen sitä itseään niskaamme ja pitkä heppu keskikentällä, jonka numeroa en muista, rakensi hyvin peliä. Oiskohan ollut 11 eli Aki Väärämäki?

Väne Ojala pelasi tutun varmasti puolustussuuntaan ja teki jopa pari rohkeaa laitanousuakin. Allekirjoittanutta H.-P.  Noronen imarteli niin, että nolotti. Yritti tietysti nostaa fiilistäni, jotta innostuisin kirjoittamaan raportin puolestaan – ja onnistui siinä. Vaikka jotain hyvääkin oli, niin vajailla tehoillahan sitä edelleenkin pelasin.

Koska vastus ei ollut läheskään kauden kovimmasta päästä, niin enemmän vaarallisuutta olisi pitänyt saada itsestä irti. Jos parannusta ei tule, niin vähän on taas turhan kauden makua. Tosin kyllähän ulkopuoliset tekijät jonkin verran peleihinkin keskittymistä ovat häirinneet. Täkäläinen, ns. parempi (roska)väki on häiriköinyt aika tehokkaasti jo jokusen vuoden. Kai se on hemmoteltujen pappa betalar-paskiaisten käsitys reilusta pelistä, että ensin itse vittuillaan rauhalliselle ohikulkijalle ja kun lopulta saadaan kuittia, niin aletaan kasata koko sisäsiittoista suku- ja tuttavapiiriä kylähullumaiseen ja pelkurirottamaiseen ajojahtiin sata yhtä vastaan.

Se, mikä ottelussa vielä oli mainittavaa, olivat poissaolot. Loukkaantumisia on kertynyt jo iso läjä ja ainakin kakkosjoukkueessa ne ovat keskittyneet puolustaviin pelaajiin. Tässä kevyt kenttäkatsaus eri syistä poissaolleisiin: Hepa, Kari, Kuhis, Pasi (Reini), Pekka, Silli, Lauri N., Jari, Sam, Severi… Joukosta peräti kahdeksan on pelannut ainakin osan kautta puolustuslinjassa (ainakin viisi topparina) ja lisäksi Hepa on maalivahti. Noista osa on vieläpä ns. profiilipelaajia, joille olisi ollut kovasti käyttöä Multiallakin. Nytkin jouduttiin taikomaan esiin taas yksi yhdessä aiemmin pelaamaton topparipari. Mutta kuten monet jalkapallofilosofit ovat nerokkaasti ja vastaansanomattomasti lausuneet: näillä mennään.

 

YLÖS

Kommentoi